Aattela menetelmä

Aattelan menetelmällä saadaan selville rakennuksen kokonaistoksisuus. Tuloksen perusteella voidaan tehdä päätös lisätutkimusten tarpeesta. Aattelan menetelmä on ainoa solutoksikologiaan perustuva sisäilman laadun tutkimusmenetelmä.

Solutoksisuusanalyysi tehdään aina kuudella rinnakkaisella, jotta tulos on myös tilastollisesti luotettava. Vuodesta 2016 lähtien Aattelan menetelmällä on tehty sisäilman laadun tutkimuksia sadoissa eri kohteissa.

Analysointiin käytetään ihmisen makrofagisoluja, joilla on tärkeä tehtävä ihmisen immuunipuolustuksessa. Tulos kertoo, kuinka paljon sisäilmanäyte tappaa ihmisen magrofagisoluja.

Rakennuksen kokonaisvaltainen tutkimus on tarpeen, kun tutkitaan sisäilmaongelmia. Sisäilman toksisuusmittaus on oleellinen ja tärkeä osa tätä kokonaisuutta. Hiukkasia ja kaasumaisia epäpuhtauksia on tutkittu kohta 30 vuotta. Nestemäisten epäpuhtauksien tutkiminen on tullut mahdolliseksi vasta Johanna Salon diplomityön (2014) ja Aattelan näytteenottomenetelmän kehitystyön (2015) myötä.

Sisäilman nestemäisiä epäpuhtauksia ovat mm. homeiden tuottamat toksiinit, mikrobien aineenvaihdunnan tuotteet, materiaalien sisältämät biosidit, pesu- ja puhdistusaineiden tehoaineet sekä liikenteen tuottamat nanohiukkaset. Nämä epäpuhtaudet liikkuvat vesihöyryn mukana ilmassa ja siksi on kerättävä vesinäyte suoraan sisäilmasta.

Homeiden huoneilmaan erittämät myrkylliset aineenvaihduntatuotteet ovat paljon haitallisempia kuin homeita sisältävät pölyt. Keuhkoissa ei ole suojamekanismia toksiineja vastaan, joten ne imeytyvät suoraan keuhkokudokseen. Ympäristössämme on bakteereita, homeita ja sieniä sekä niiden aineenvaihduntatuotteita. Suurin osa niistä on hyödyllisiä ja harmittomia, mutta osa aineenvaihduntatuotteista on myrkyllisiä ja aiheuttavat soluvaurioita ja solukuolemaa ja sen myötä erilaisia oireita, kuten hengenahdistusta, väsymystä, tulehduksia ja päänsärkyä.

Tuloksen perusteella puhtaat tilat voidaan erottaa vaurioituneista tiloista. Piilevät vauriot voidaan tunnistaa rakenteita rikkomatta. Menetelmän avulla nähdään myös, onko korjaus vaikuttanut toivotulla tavalla sisäilman laatuun.

Sisäilman toksisuusmittaus kannattaa teettää kahden vuoden välein. Kun vauriot todetaan varhaisessa vaiheessa, minimoidaan vahingon laajuus ja korjauskustannukset sekä ehkäistään mahdollisten terveyshaittojen syntyminen.

Sisäilmatutkimuspalvelut Elisa Aattela Oy on kehittänyt innovatiivisen sisäilman mittausmenetelmän ja näytteenottojärjestelyn. Uudessa patentoidussa Aattelan mittausmenetelmässä kerätään huurrevettä E-keräimen kylmälle pinnalle kuivajäällä.

Tämä Aattelan menetelmä on luotettava, toistettava ja näytteitä voidaan ottaa ympäri vuoden. Menetelmällä voidaan tutkia sisäilmasta myös muita sisäilmaan vaikuttavia tekijöitä. Tulevaisuus näyttää mitä kaikkea on tarvetta selvittää.

Patentti on haettu maailmanlaajuiseksi laitteen ja menetelmän osalta

Sisäilmastoseminaarissa maaliskuussa 2013 julkaistiin Toxtest-tutkimushankkeesta tehty loppupäätelmä. Siinä todettiin, että sisäilman toksisuutta eli myrkyllisyyttä kannattaisi tutkia suoraan sisäilmasta eikä sisäilman pölyistä. Näytteen aktiivinen kerääminen esimerkiksi suoraan ilmasta voisi olla pölynäytettä suositeltavampi näytteenkeräystapa. Tämän innoittamana muodostui tutkijaryhmä, joka lähti ennakkoluulottomasti etsimään uutta menetelmää.

Ryhmä testasi pölykeräysmenetelmiä ilmanvaihtosuodattimista ja ilmanpuhdistimista sekä asensi erillisiä laboratoriopapereita ilmanpuhdistimiin. Näistä sitten tutkittiin sisäilman toksisuutta. Näytteet eivät kuitenkaan toimineet tarkoituksenmukaisella tavalla, sillä näytteen keruuaika muodostui pitkäksi.

Aalto-yliopistossa julkaistiin keväällä 2014 Johanna Salon diplomityö, jossa oli kerätty sisäilmasta kondenssivettä ja siitä oli tutkittu sisäilman toksisuutta. Tämän innoittamana syntyi syksyllä 2014 kehitystyön tuloksena uusi innovatiivinen ajatus kerätä sisäilmasta vettä huurruttamalla ja tutkia siitä sisäilman myrkyllisyyttä.

Tavoitteena oli kehittää sisäilman tutkimusmenetelmä, jota voidaan käyttää ympärivuotisesti ja jolla saadaan tuotettua luotettavia, toistettavia ja yhdenmukaisia analyyseja eri laboratorioissa. Syntyi Aattelan mittausmenetelmä, jossa teräslaatikon (eli E-keräimen) sisälle sijoitetaan hiilihappojäätä (-79 °C).

Sisäilmassa oleva vesihöyry härmistyy E-keräimen kylmään pintaan huurteeksi. Hiilihappojää poistetaan ja huurtuminen loppuu. Huurre muuttuu vedeksi ja valuu teräslaatikon alla olevalle tarjottimelle. Vesi siirretään näytepulloon ja toimitetaan laboratorioon tutkittavaksi.

Aattelan mittausmenetelmää testattiin 30 todellisessa vauriokohteessa syksyllä 2015. Identtiset näytteet toimitettiin kahdelle yliopistolle. Turun yliopisto teki analyysit kehittämällään E.coli-lux -bakteerilla ja Helsingin yliopisto testasi näytteet siansiittiöillä. Tulosten ollessa yhteneväiset voitiin aloittaa kaupallinen toiminta 2016.

Aattelan sisäilmatutkimusmenetelmällä voidaan priorisoida kiinteistöjen korjauksia. Myyntitilanteessa luotettava sisäilman tutkimustulos auttaa myyjää ja ostajaa selvittämään rakenteissa piilevänä olevat vauriot.

Epäpuhtaudet, jotka muodostuvat vaurioituneessa rakenteessa, kulkeutuvat rakenteiden läpi sisäilmaan ja myrkyllisyys näkyy huurrevesinäytteessä. Myös ennen korjaustyötä ja korjauksen jälkeen tehdyt sisäilman mittaukset kertovat, onko sisäilma korjauksen tuloksena puhdistunut.